Suomen Ylioppilaskuntien Liitto

SYL:n hallitus muodostaa uuden Kehitysyhteistyöasiain neuvottelukunnan (KENKKU) nykyisen KENKKUn toimikauden päättyessä elokuun lopussa. Valittavan KENKKUn toimikausi on syyskuusta elokuun loppuun. KENKKUn tehtävänä on toimia SYL:n hallituksen neuvonantajana kehitysyhteistyökysymyksissä ja hallinnoida hankkeita yhdessä kehitysyhteistyökoordinaattorin kanssa. SYL:n käynnissä olevat kehitysyhteistyöhankkeet ovat kiertävä yhteisöryhmähanke Mongoliassa, luonnonkatastrofien seurausten ennaltaehkäisevä hanke Guatemalassa sekä valtakunnallinen kehitysyhteistyöviikkojen kehittämishanke Suomessa. Lisäksi vuonna 2013 on tarkoitus aloittaa uusi lasten lukutaidon parantamiseen tähtäävää hanke Mosambikissa. Lisätietoa SYL:n kehitysyhteistyöhankkeista löytyy osoitteesta: http://kehitysyhteistyo.syl.fi

Nykyisessä KENKKUssa on yhteensä 15 jäsentä eri ylioppilaskunnista, joista 8 on ollut mukana KENKKUssa useampia vuosia. KENKKU kokoontuu kerran kuussa Helsingissä yleensä maanantaisin tai perjantaisin. Kokousten välissä asioita valmistellaan sähköpostitse. KENKKUn tehtäviin kuuluu hankehallinnossa avustaminen, kuten raportointi, hankkeiden talousseuranta ja yleinen hankkeen etenemisen seuranta. Jokainen KENKKUn jäsen kuuluu yhteen maaryhmään, jossa hän tutustuu tarkemmin yhteen SYL:n hankkeeseen ja osallistuu kyseisen hankkeen hallinnointiin. KENKKUn tehtäviin kuuluu myös kehitysyhteistyöstä tiedottaminen, kuten blogin kirjoittaminen ja ylioppilaskuntavierailut. KENKKU:n jäsenten matkakulut kokouksiin korvataan.

Ylioppilaskuntia pyydetään tekemään esityksiä SYL:n hallitukselle uusista KENKKUn jäsenistä. Toiveena on, että ylioppilaskunnat esittävät yhtä tai kahta jäsentä. Toivomme myös, että hakemuksia tulee sekä miehiltä että naisilta. Ylioppilaskunnalta ei edellytetä omaa kehy-hanketta tai muuta kehitysyhteistyötoimintaa, mutta valituilta jäseniltä edellytetään jonkin verran kokemusta kehitysyhteistyöasioista.

Tänä vuonna etsimme KENKKUun monitieteistä osaamista, kuten kasvatus-, maatalous- ja metsä sekä taloustieteitä opiskelevia opiskelijoita. Myös kehitysyhteisyöhankehallinnon tuntemista ja kiinnostusta tiedottamiseen arvostetaan. Tärkeintä kuitenkin on sitoutuminen vaativaan ja aikaa vievään tehtävään sekä yhteistyötaidot, innostuneisuus ja ideointikyky. Hakijan tulee sitoutua osallistumaan aktiivisesti KENKKUn toimintaan niin kokouksissa kuin kokousten ulkopuolella tehtävään työhön, kuten SYL:n toiminnasta kertoviin ylioppilaskuntavierailuihin. Hakijan tulee sitoutua myös KENKKUssa toimimiseen etänä mahdollisen ulkomaanvaihdon, harjoittelun tai työn estäessä häntä osallistumasta jokaiseen kokoukseen. Osalla KENKKUun valittavista opiskelijoista on oltava sujuva espanjankielen taito Guatemalan hankkeen takia. Hakijaa pyydetään kuvailemaan hakemuksessaan omaa osaamistaan ja motivaatiota suhteessa edellä mainittuihin tekijöihin ja kertomaan, miten hän pyrkisi kehittämään oman ylioppilaskuntansa tietämystä SYL:n kehitysyhteistyöasioista.

Ylioppilaskuntia pyydetään lähettämään hakemukset sähköpostitse 20.5.2012 mennessä SYL:n kehitysyhteistyökoordinaattori Johanna Ursin-Escobarille.

Lisätietoja:

http://syl.kehitysyhteistyo.fi

Kehitysyhteistyökoordinaattori Johanna Ursin-Escobar: 044 780 0220; etu.sukunimi@syl.fi

Etukäteen minulla oli KENKKUsta jokseenkin mystinen kuva; se oli jokin tärkeä paikka, jossa kuulin joidenkin entisten Kehy-valiokuntalaistemme vaikuttaneen.  Hain KENKKUun, koska halusin oppia enemmän  tuosta salaperäisestä instanssista sekä sen mielenkiintoisista kehitysyhteistyöprojekteista.

KENKKUssa yllätti sen toiminnan intensiivisyys. Kokouksia on säännöllisesti joka kuussa, ja KENKKUlaiset saapuvat ahkerasti eri puolilta maata pohtimaan  yhdessä kehitysyhteistyökysymyksiä.  KENKKU-askareita on riittänyt myös yhteisten kokousten ulkopuolella: maaryhmissä on tavattu  pienemmillä kokoonpanoilla ja itsekseen on saanut lueskella raportteja ja pohdiskella esimerkiksi kysymyksiä liittyen hankkeiden seurantaan. Guatemala-maaryhmässä, jonka jäsen itse olen ollut, olemme kääntäneet erilaisia tekstejä espanjaksi. Muiden KENKKUlaisten kanssa on saanut rupatella myös porkkanoita pilkkoessa ja soppaa hämmennellessä, sillä  joka kerralla jollakin maaryhmistä on lounaanlaittovuoro.

On upeaa, kuinka KENKKUn kehy-hankkeet linkittyvät koulustus- ja opiskelijateemoihin ja kuinka SYL on ollut vuosikymmeniä mukana kansainvälisessä toiminnassa. KENKKUssa saa olla ylpeydellä mukana aikaansaamassa kehitystä, jolla on todellista merkitystä. 

Kirjoittanut: Silja Palmujoki

Lokakuussa 2011 perustelin hakemuksessani Suomen Bangkokin suurlähetystöön, miksi juuri minut pitäisi valita harjoittelijaksi kehitysyhteistyötiimiin. Marraskuussa minulle selvisi, että maaliskuusta alkaen seuraavat kuusi kuukautta kotikaupunkini tulee olemaan yli kahdeksan miljoonan asukkaan Bangkok.

Maaliskuun alussa aloitin työt Suomen suurlähetystön kehitysyhteistyötiimissä. Bangkokin lähetystön vastuualueisiin kuuluvat mm. Mekongin alueen kehitysyhteistyöhankkeet.  Suurin huomio on alueen vähiten kehittyneissä maissa, Laosissa ja Kambodzhassa, mutta hankkeiden vaikutukset ulottuvat myös Thaimaahan sekä Vietnamiin.  Hankkeita on yhteensä parikymmentä, lisäksi ulkoministeriö rahoittaa monia kansalaisjärjestöhankkeita alueella.

Ensimmäiset viikot kuluvat siinä, että yritän päästä kartalle siinä millaisia hankkeita Suomi alueella tukee ja selviytyä kehitysyhteistyöhön liittyvästä tiheästä lyhenneviidakosta. Pikku hiljaa huomaan, että energiatehokkuus, maankäyttöoikeudet ja kestävän metsätalouden edistäminen eivät ole enää pelkkiä sanoja, vaan alkavat saada käytännön merkityksiä. Selvitän, miten Kaakkois-Aasian maat ovat parantaneet kriisivalmiuttaan luonnonkatastrofien sattuessa. Osallistun YK:n ympäristöjärjestön UNEPin vetämän ilmastonmuutoshankkeen kokoukseen ja kirjoitan siitä raportin lähetettäväksi Helsinkiin. Nettisivu-uudistusta suunnitellessani mietin, miten hankkeista tulisi viestiä ns. suurelle yleisölle: mistä oikeastaan on kyse kapasiteetin kasvattamisessa tai Laosin kestävän kehityksen strategian vahvistamisessa?  

Työ on sekä haastavaa että palkitsevaa. Joka päivä olen oppinut jotakin uutta kehitysyhteistyöstä ja Mekongin alueesta. Elämä Bangkokissa ei kuitenkaan ole pelkkää työntekoa. Päivittäisiä ilonaiheita ovat suussa sulavan makea ananas, iloisesti tervehtivät mopotaksikuskit ja ihoa hellivä lämpö.  Etukäteen mietin kuinka sopeudun meluisaan ja saasteiseen miljoonakaupunkiin. Ainoa yöuniani häirinnyt seikka on kuitenkin ollut pulujen kujerrus ja koirien haukunta.

Vaikka päivärutiinit ovat pääasiassa samankaltaiset niin koti-Suomessa kuin täällä Thaimaan auringon alla, on elämä täällä kuitenkin hieman erilaista. Kahden kuukauden aikana en ole kertaakaan laittanut ruokaa kotona, sillä kaikki syövät ateriat ulkona katukeittiöissä. En pese itse pyykkiä, vaan pesulan täti hoitaa sen puolestani. Taksilla ajaminen ei ole erityistä luksusta, vaan kulkuneuvo muiden joukossa. Kotimaassa tällainen elämäntyyli tuntuisi pröystäilevältä, täällä se on kuitenkin arkipäiväistä. Joka päivä kadulla kohtaamani kerjäläiset ja tyttöbaarien vähäpukeiset naiset muistuttavat kuitenkin siitä, että paratiisissakin on omat varjonsa.

Kirjoittanut Minna Ala-Orvola, KENKKU:n jäsen 2011-12

KENKKUlaiset 2012.

Kevät on saapunut ja herättänyt myös KENKKUlaiset talvihorroksesta. Kevätkaudella KENKKUssa pitää kiirettä, kun maaryhmät työskentelevät vuosiraporttiensa parissa. Oma ryhmäni on Mongolia-maaryhmä. Mongolia on ollut pitkään yksi SYL:n kehitysyhteistyön kohdemaista, sillä yhteistyö paikallisen kumppanin, Information, Education & Communication Centren (IEC), kanssa aloitettiin jo vuonna 2007. Tuolloin alkaneessa hankkeessa keskityttiin kirjastopalveluiden ja koulutuksen edistämiseen. Hanke sai myös jatkoa vuosille 2010–2011, jolloin tavoitteena oli tuoda tietoa paremmin maaseudun asukkaiden saataville sekä kehittää heidän ammatillista osaamistaan.

Tällä hetkellä Mongoliassa on aloitettu jo uutta kolmivuotishanketta, jonka tavoitteena on yhteisöryhmien muodostaminen ja kouluttaminen yhteisöjen taloudellisen kehityksen ja aloitekyvyn edistämiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Mongolia-maaryhmässä olisi vielä lyöty piste edelliselle hankkeelle. Paraikaa työstetään hankkeen yhdistettyä vuosi- ja loppuraporttia.

Ulkoasiainministeriö (UM) tukee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötoimintaa monella tapaa, ja yhtenä esimerkkinä siitä ovat sen maksamat hanketuet. Myös SYL:n tekemää kehitysyhteistyötä rahoitetaan osittain UM:n hanketuilla. Valtionavustusta saavalta kansalaisjärjestöltä edellytetään hankkeesta raportointia vuosittain. Tarkoitus on kertoa hankkeen toteutumisesta ja varainkäytöstä sekä tarkastella hankkeen etenemistä. Jokaisesta erillisestä hankkeesta ja hankkeen toimintavuodesta laaditaan oma vuosiraporttinsa. Näinpä KENKKUssakin työskennellään useamman raportin parissa, ja jokainen maaryhmä vastaa oman kohteensa raportoinnista. Määräaika on huhtikuun 30. päivä, joten kohtapuoliin pitäisi olla valmista.

Maaryhmässämme on viisi jäsentä, joiden kesken raportointi on jaettu. Maaryhmien toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, joten työnteko ei aina ole niin optimaalista kuin voisi toivoa, ja raporttimme onkin vielä aavistuksen verran kesken. Deadline häämöttää edessä, mutta olo on kuitenkin toiveikas. Maaryhmien toiminnassa korostuu yhteistyön merkitys niin Suomessa kuin Mongoliassakin, ja jokaisella osapuolella on oma vastuunsa kannettavanaan, mikä kannustaa panostamaan työhön.

Raportointi on siis tärkeää hankkeen jatkuvuuden ja rahoituksen kannalta, mutta toki sen avulla seurataan hankkeen etenemistä ja se on tietyllä tavalla myös yhteydenpidon väline. Kumppanijärjestö IEC lähetti osuutensa helmi-maaliskuun vaihteessa. Tuolloin myös me maaryhmäläiset pääsimme esittämään lisäkysymyksiä ja saatuamme vastaukset, aloimme täyttää omia osuuksiamme. Raportti koostuu useammasta eri osa-alueesta. Siinä summataan muun muassa hankkeen eteneminen tavoitteiden mukaan sekä keskeisimmät tulokset. Esiin nostetaan myös hankkeiden kohtaamia haasteita ja selvitetään, miten ne on ratkaistu. Tämän vuoden raportin mukaan keskeistä on ollut kirjastopalveluiden käyttäjien sekä koulutuksiin osallistuneiden määrän kasvu hankkeen alkuajoista lähtien. Kirjastopalveluiden ja koulutusten avulla ihmisten tietoisuus on kasvanut, millä on pystytty vaikuttamaan myös köyhyyden vähenemiseen.

Maaryhmien toiminnassa juuri raportointi onkin erittäin mielenkiintoista, koska siinä pääsee seuraamaan hankkeen toteutumista hyvin läheltä ja oppii hyödyllisiä asioita hankehallinnoinnista, hankkeiden suunnittelusta sekä toteutuksesta. Mongolia-hankkeen valmiit raportit edellisiltä vuosilta löytyvät SYL:n kehitysyhteistyö -sivustolta. Lopuksi haluan toivottaa aurinkoista kevättä ja intoa viimeisiin raporttien viilauksiin!

Laura Mansikkamäki

SYL on tehnyt jo vuosia kehitysyhteistyötä, mutta vieläkin kaipailee logoa. Asiahan on korjattava!

Löytyisikö sinulta osaamista ja innostusta tarttua haasteeseen? Julistamme yliopisto-opiskelijoille logo-kilpailun. Voittajalle on luvassa 400 euroa riihikuivaa. Aikaa on huhtikuun loppuun asti.

SYL kehitysyhteistyö pyrkii edistämään tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, vähentämään köyhyyttä ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa erityisesti koulutuksen avulla. SYL pyrkii myös lisäämään opiskelijoiden ymmärrystä kehityskysymyksistä ja tahtoa kantaa globaalia vastuuta.

Millaista logoa etsitään? Toivomme, että logo viestii positiivisuutta, vastuullisuutta, avoimuutta, oppimista, yhteistyötä ja aktiivista menoa. Logon koko, väri ja muoto ovat vapaavalintaiset. Tarvitsemme logon myös mustavalkoisena ja sen tulee soveltua käytettäväksi painetuissa materiaaleissa ja verkossa.

Toimita ehdotuksesi pdf-dokumenttina osoitteeseen johanna.ursin-escobar@syl.fi maanantaihin 30. huhtikuuta klo 16 mennessä. Johannalta saat myös lisätietoa (044-780 0220). Voittajan valitsee toukokuun alussa raati, jossa on edustus Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja SYL:n kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunta KENKKUsta.

Lisätietoa SYL:n kehitysyhteistyöstä saa osoitteesta: http://kehitysyhteistyo.syl.fi/

Logokilpailun säännöt:

• Kilpailuaika: 21.3.–30.4.2012
• Kilpailuun voivat osallistua perustutkintoa Suomen yliopistoissa opiskelevat opiskelijat
• Kilpailutyöt tulee toimittaa sähköisesti pdf-dokumenttina osoitteeseen johanna.ursin-escobar@syl.fi maanantaihin 30.4.2012 klo 16 mennessä.
• Logo voi edustaa eri tavoin kehitysyhteistyötä ja sen toivotaan viestivän positiivisuutta, vastuullisuutta, avoimuutta, oppimista, yhteistyötä ja aktiivista menoa.
• Logon koko, muoto ja väri ovat vapaavalintaiset.  Logon pitää soveltua käytettäväksi sekä painetussa materiaalissa että verkossa ja tarvitsemme logon myös mustavalkoisena.
• Kilpailutyön tulee olla kilpailuun osallistujan suunnittelema. Kilpailuun osallistuja vastaa siitä, että hänellä on täydet tekijän ja muut oikeudet logoehdotukseensa sekä oikeus luovuttaa näiden sääntöjen edellyttämät oikeudet Suomen ylioppilaskuntien liitolle.
• Kilpailun voittajan valitsee kesäkuussa 2012 raati, jossa on edustus Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja SYL:n kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunta KENKKUsta.  Voittajalogon suunnittelija saa 400 euron palkinnon. Palkinto on veronalaista tuloa.
• Kilpailun voittaja sitoutuu 400 euron palkintoa vastaan luovuttamaan kilpailutyönsä kaikki tekijänoikeudet (mukaan lukien teoksen vapaa käyttöoikeus, oikeus sen taloudelliseen hyödyntämiseen ja oikeus sen muunteluun) Suomen ylioppilaskuntien liitolle.
• Logokilpailun voittaja sitoutuu luovuttamaan voittajatyön tekijänoikeudet Suomen ylioppilaskuntien liitolle ilman erillistä korvausta. Muiden kilpailutöiden osalta tekijänoikeus säilyy tekijällä.
• Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen ylioppilaskuntien liiton nettisivuilla toukokuussa 2012. Tuloksista ilmoitetaan myös kilpailuun osallistuneille henkilökohtaisesti. Suomen ylioppilaskuntien liitto pidättää itsellään oikeuden olla käyttämättä voittanutta logoa.
• Kilpailun voittajaa pyydetään toimittamaan painetussa materiaalissa ja verkossa käytettäväksi soveltuvat versiot kuukauden sisään voittajaksi valitsemisen jälkeen. Palkintoraha maksetaan, kun kaikki tarvittavat versiot on toimitettu.

Vuoden 2012 ylioppilaskuntien yhteiselle kehitysyhteistyöviikolle osallistuu yhdeksän ylioppilaskuntaa. Uusia ylioppilaskuntia ovat AYY, ISYY, LYY, SKY ja ÅAS ja jatkavia ylioppilaskuntia ovat HYY, JYY, Tamy ja TYY.

Kehitysyhteistyöviikko järjestetään toista kertaa yhteistyössä ylioppilaskuntien ja SYL:n kesken ja sen tavoitteena on lisätä kehitysyhteistyötietoutta opiskelijoiden keskuudessa ja tuoda parhaita järjestelykäytänteitä yhteen. Viikkojen avulla halutaan kannustaa myös uusia ylioppilaskuntia viikoille mukaan. Kehitysyhteistyöviikko järjestetään samaan aikaan kaikkien ylioppilaskuntien kanssa lokakuussa 2012. Yhteinen teema päätetään kuluvat kevään aikana yhdessä osallistujien kanssa.

Olá, bom dia!

Tulevan hankekoulun oppilaita

Aurinkoisia terveisiä Mosambikista! Tätä kirjoittaessamme istumme juuri Heathrow’n lentokentällä, paluumatkalla Maputosta, väsyneinä mutta erittäin tyytyväisinä. Olemme juuri tulossa kahden viikon hankesuunnittelumatkalta, jonka aikana suunnittelmme vuonna 2013 alkavaa lasten luku- ja kirjoitustaidon lisäämiseen tähtäävää hanketta. Hanke on tarkoitus toteuttaa kuudessa Maputon alueella sijaitsevassa koulussa ala-asteen 1-2. luokilla. Hankkeen puitteissa ostetaan mm. koulukirjoja oppilaille ja koulutettaan opettajille lisää pedagogisia taitoja. Tarkoituksena on työskennellä myös vanhempien kanssa, jotta he ymmärtäisivät paremmin koulutuksen, erityisesti kirjoitus- ja lukutaidon tärkeyden.

Matkan aikana vierailimme tulevissa hankekouluissa,tapasimme eri sidosryhmiä, järjestimme workshopin vallitsevien ongelmien kartoittamiseksi sekä istuimme tuntikausia AFORTALECERin toimistossa hankesuunnitelmaa rakentaen. On tärkää, että hankesuunnitelma perustuu nyt yhdessä tehdyille taustaselvityksille ja -analyyseille. Olemme samaa mieltä siitä, minkälaisiin ongelmiin yritämme pureutua lukutaitohankkeen avulla ja minkälaisen aktiviteettien kautta kestäviä tuloksia on mahdollista tavoittaa. Tämä on erittäin tärkeää uusia kehitysyhteistyöprojekteja suunniteltaessa. Hankkeelle täytyy  rakentaa yhdessä looginen rakenne sekä varmistaa hankkeen paikallinen jatkuvuus tulevaisuudessa, jo näin suunnitteluvaiheessa.

Me ja AFORTALECERin hankilökuntaa

Hankesuunnittelumatka sujui  mainiosti ja kahden viikon intensiivinen työskentely tuotti tuloksia: saimme kasaan jo pitkälle työstetyn hankehakemuksen yhteistyökumppanimme  AFORTALECERIN kanssa ja lisäksi meistä tuntuu, että loimme tukevan pohjan tulevaisuuden yhteistyölle Mosambikissa. Olemme kaikin puolin todella positiivisesti ilahtuneita AFORTALECERin toiminnasta. Järjestön jäsenet vaikuttavat aidosti innostuneilta ja sitoutuneilta, ja lisäksi he omaavat vankan koulutuksen ja kokemuksen Mosambikin koulutussektorilta.

Suunnittelu workshop

Meillä oli myös Maputossa useita tapaamisia KEPAn maatoimiston kanssa ja sovimme heidän kanssaan, että AFORTALECER osallistuu heidän järjestämiin kapasiteetin vahvistamiskoulutuksiin, jotka voidaan suunnitella yhdessä. Paikallisen järjestön kapasiteetin vahvistamismahdollisuuksien kartoittaminen on tärkeä osa hankesuunnittelua, jotta hankkeen toimeenpaneminen ja toisaalta myös jatkuvuus voidaan turvata. Huomasimme samalla, että on hyödyllistä toimia maassa, jossa suomalaisia verkostoja on jo olemassa!

Até logo!

Minttu ja Johanna

Vuonna 2011 opiskelijat tukivat SYL:n kehitysyhteistyötoimintaa vapaaehtoisin maksuin yhteensä 17530,61 eurolla. Suurkiitos kaikille keräykseen osallistuneille ylioppilaskunnille ja opiskelijoille, tukenne on todella tärkeää!

Keräystuotot ylioppilaskunnittain:

Yo-kunta              Keräystuotto(EUR)                    Jäsenmäärä

AYY                       2048,01                                       13218             

HYY                      4012,20                                        29754

LYY                       1340                                               4179

OYY                       1953,20                                        12311

SAY                        538,70                                          1224

Tamy                     3161                                              12024

TTYY                    3905                                              7945                                    

TYY                      572,50                                          15530

Keräystuotot käytetään SYL:n kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuden maksamiseen. Ulkoasianministeriön rahoittamissa ulkomaan hankkeissa järjestön omarahoitusosuuden pitää olla vähintään 15 %, josta puolet voi olla vapaaehtoistyötä ja vähintään puolet pitää olla rahallista panostusta. Vuonna 2012 SYL:llä on hankkeet Guatemalassa, Mongoliassa ja Suomessa oleva Kehitysyhteistyöviikko –hanke yhdessä ylioppilaskuntien kanssa.

Kuka tahansa ylioppilaskunnissa joskus häärinyt tietää, että yksi toiminnan kompastuskiviä ja ikuisuuskysymyksiä on tiedottaminen ja sen tehostaminen. Sähköisen viestinnän aikakautena informaation määrä on niin päätähuimaavaa, että sen joukosta erottautumiseksi on hierottava aivonystyröitään ja käytettävä luovuutta ihan tosissaan.

Myös KENKKU:ssa on viime aikoina pohdittu tiedottamista ja sen haasteita. Kilpailu huomiosta ja opiskelijoiden ajankäytöstä on kovaa ja erityisesti näin silloin, jos aihe ei välttämättä ole se tärkein sydämen asia. Kehy-sektorilla tiedottamiseen liittyvät haasteet ovat montaa muuta kiperämpiä. Kehitysyhteistyöstä on hankalaa tehdä valtavirtaista tai trendikästä. Uudelleenbrändäykselle voidaan katsoa olevan tilausta, kun pelkkä kehitysyhteistyö –sanan mainitseminen saa suuren osan kääntämään lehteä tai klikkaamaan seuraavaa artikkelia nettisivulla.

Imagon kohottaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkeen. Vaikka ilmeen muuttamista on hyvä tälläkin alalla aika ajoin miettiä, ei kehy-viestinnän pohjimmainen tarkoitus ei ole kilpailla hauskimpien tai kohahduttavimpien aiheiden titteleistä. Uusia lähestymistapoja voidaan kehitellä ja kehy-jargonia ajanmukaistaa tarpeen tullen, mutta asiasisältö pysyy aina lopulta jokseenkin samana. Kehitysyhteistyö on kehitysyhteistyötä puettiinpa se sanoiksi millä tavalla tahansa. Loppujen lopuksi tärkeintä on sen arvon ja merkityksen tiedostaminen – myös ylioppilasliikkeen tekemänä.

Onko ylioppilaskuntasi kiinnostunut järjestämään kehitysyhteistyöviikkoa? Tai parin päivän pituisia kehitysyhteistyöpäiviä?

Ylioppilaskuntien yhteisen kehitysyhteistyöviikkohankkeen tavoitteena on jakaa hyviä käytänteitä kehitysyhteistyöviikkojen järjestämisessä ylioppilaskuntien kesken, yhtenäistää viikkojen toteutusta ja mahdollistaa uusien ylioppilaskuntien osallistuminen kehitysyhteistyöviikkojen tai -päivien järjestämiseen. Hanke toteutetaan yhteistyössä SYL:n, HYY:n, JYY:n, TYY:n ja Tamyn kanssa vuosina 2011–2012. Hanke saa ulkoasiainministeriön kehityskasvatus- ja tiedotustukea. Vuonna 2011 hankkeeseen osallistuvat yllä mainitut ylioppilaskunnat.  Vuonna 2012 kaikilla ylioppilaskunnilla on mahdollisuus hakea osaksi hanketta.

Kehitysyhteistyöviikko tai -päivät järjestetään syksyllä 2012. Tarkka ajankohta ja teema sovitaan ylioppilaskuntien kanssa yhdessä. Kuhunkin ylioppilaskuntaan valitaan oma paikalliskoordinaattori, joka vastaa paikallisella tasolla tapahtumien järjestämisestä ja budjetoinnista. Koordinaattori kuuluu myös hankkeen ohjausryhmään, jolla on neljä kokousta vuodessa. Hankeryhmä päättää kehitysyhteistyöviikkojen tai -päivien ajankohdan, teeman, yhteisen tempauksen aiheen, vastaa graafisen ilmeen suunnittelusta yhdessä graafikon kanssa ja tiedotuksesta. Kukin ylioppilaskunta vastaa oman kehitysyhteistyöviikon ohjelman järjestämisestä, kuitenkin yhteistä teemaa noudattaen. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi työpajoja, luentoja, elokuvailtoja ja opintoretkiä. Tietoa vuoden 2011 kehitysyhteistyöviikosta löydät osoitteesta http://kehitysyhteistyo.syl.fi/kehyviikko/.

Nyt ylioppilaskuntien on mahdollista hakea avustusta omien kehitysyhteistyöviikkojen tai -päivien järjestämiseen. Avustusta voi hakea sekä järjestelyistä vastaavan henkilön palkkioon että itse tapahtuman toteuttamiseen. Avustussummaan vaikuttavat avustusta hakevien ylioppilaskuntien määrä ja järjestettävän tapahtuman pituus sisältöineen. Ennen hakemuksen tekoa kannattaa tutustua ulkoasiainministeriöön jätettyyn hankehakemukseen (liitteenä).

Jos ylioppilaskuntasi on kiinnostunut kehitysyhteistyöviikkojen tai -päivien järjestämiseen vuonna 2012, lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen johanna.ursin-escobar@syl.fi 1.12.2010 mennessä. Perustele hakemuksessa, miksi ylioppilaskuntasi haluaa osallistua hankkeeseen ja kerro, onko tarkoituksena järjestää koko viikon kestävä tapahtuma vai muutaman päivän tapahtuma. Laita mukaan myös arvio kuluista ja kerro, saako tapahtuma tukea myös ylioppilaskunnan omasta  budjetista.

Lisätietoja saa SYL:n kehitysyhteistyökoordinaattori Johanna Ursin-Escobarilta osoitteesta johanna.ursin-escobar@syl.fi ja numerosta 044 780 0220

STUDENTKÅR: ANSÖK TILL STUDENTKÅRERNAS GEMENSAMMA PROJEKT FÖR UTVECKLINGSSAMARBETSVECKAN 2012

Är din studentkår intresserad av att arrangera en temavecka för utvecklingssamarbete? Eller ett par temadagar på samma ämne?

Målsättningen med studentkårernas gemensamma temavecka om utvecklingssamarbete är att studentkårerna delar god praxis sinsemellan om att hur man kan arrangera en dylik vecka. Målet är också att förenhetliga hur temaveckorna förverkligas samt göra det möjligt för nya studentkårer att delta i att arrangera temadagar eller -veckor om utvecklingssamarbete. Projektet förverkligas som ett samarbete mellan FSF, HUS, JYY, TYY och Tamy under åren 2011–2012. Projektet har beviljats utrikesministeriets stöd för informationsprojekt och utvecklingsfostran. År 2011 deltog ovannämnda studentkårer i projektet. År 2012 är det möjligt för alla studentkårer att ansöka om att delta i projektet.

Dagarna eller veckan om utvecklingssamarbete ordnas hösten 2012. Exakt datum och tema kommer FSF och studentkårerna tillsammans överens om. Varje studentkår utser en egen lokal koordinator som ansvarar för att ordna lokala evenemang och för den lokala budgeten. Koordinatorn är även en del av projektets styrgrupp, som sammanträder fyra gånger per år. Projektgruppen beslutar om tidpunkt, tema, gemensamt jippo, ansvarar för att planera den grafiska framställningen i samarbete med grafikern samt för information. Varje studentkår ansvarar för att ordna eget program under veckan om utvecklingssamarbete, men så att kåren följer det gemensamt fastslagna temat. Programmet kan inkludera exempelvis workshops, föreläsningar, biokvällar och studiebesök. Information om temaveckan om utvecklingssamarbete 2011 finns på adressen http://kehitysyhteistyo.syl.fi/kehyviikko/.

Det är nu möjligt för studentkårerna att ansöka om understöd för att arrangera egna dagar eller en vecka på temat utvecklingssamarbete. Studentkårerna kan ansöka om stödet både för arvode för den person som ansvarar för arrangemangen och för att förverkliga själva evenemanget. Den beviljade summan beror på antalet studentkårer som ansöker om bidrag samt hur omfattande evenemanget ska vara samt vad det inkluderar. Innan ni skriver ansökan rekommenderar vi att ni bekantar er med den projektansökan som vi lämnade in till utrikesministeriet (se bilaga).

Om din studentkår är intresserad av att ordna temadagar eller en temavecka om utvecklingssamarbete år 2012, skicka då in en fritt formulerad ansökan till adressen johanna.ursin-escobar@syl.fi senast den 1.12.2011. I ansökan bör du motivera varför din studentkår vill delta i projektet och berätta om ni avser arrangera ett evenemang som pågår en hel vecka eller bara några dagar. Bifoga även en uppskattning av utgifterna och berätta om studentkåren bidrar med pengar även ur sin egen budget.

Mer information får du av FSF:s biståndskoordinator Johanna Ursin-Escobar, johanna.ursin-escobar@syl.fi, 044 780 0220.

Aloittaessani KENKKU:ssa oli SYL:n kehitysyhteistyön kohdemaista Mongolia minulle kaikkein vierain. Maasta on vaikea muodostaa mielikuvaa ja ennakkokäsitykseni rajoittuivat syrjäisyyteen ja paimentolaisiin. Toimintaympäristön tunteminen on kuitenkin olennaista kehitysyhteistyössä, mutta toisin kuin esimerkiksi naapureitaan muistuttavia Afrikan maita, Mongoliaa ei voi ymmärtää minkään muun maan perusteella. Keski-Aasian ja Kauko-Idän rajamaiden syrjäinen Mongolia on soturihistorian, kommunismin perinnön, Tiibetin buddhalaisuuden ja paimentolaisuuden ainutlaatuinen yhdistelmä. Kansanperinteisiin kuuluvat niin kurkkulaulu, jousiammunta kuin ratsastuskilpailut.

Löyhästi Kiinaan kuulunut Mongolia itsenäistyi alun perin vuoden 1911 vallankumouksen yhteydessä, mutta mongolit itse muistelevat mielummin kultaista 1100-lukua, jolloin Chinggis Kaanin yhdistämät mongoliheimot muodostivat kaikkien aikojen laajimman, nykyisestä Unkarista Koreaan ja Vietnamiin ulottuvan valtakunnan. Johtajansa kuollessa joukot kuitenkin vetäytyivät takaisin ydinalueilleen ja vaikka mongolit valloittivat laajoja alueita yhä uudelleen, 1300-luvulla maailman hallitseminen kävi lopulta liian vaativaksi. Näiltä ajoilta periytyvä mielikuva mongoleista sotaisana valloittajakansana ei ole heille vastenmielinen ja Chinggisiä kunnioitetaan kuin jumalhahmoa.

Chinggis Kaanin mukaan nimetään ravintolat ja hotellit, vodkat ja oluet, jopa Ulaan Baatarin kansainvälinen lentokenttä. Kuvassa Chinggisin 40-metrinen ratsastajapatsas.

1500-luvulla Mongolia sai toisen omaleimaisen piirteensä kun Altan Kaani yhdisti mongolit nostamalla Tiibetin buddhalaisuuteen valtionuskonnoksi. Suhteita tähän toiseen historiallisesti Kiinan alistamaan alueeseen on pidetty yllä siitä asti ja itse kolmastoista Dalai Lama oli paossa Ulaan Baatarissa vuonna 1904. Vielä 1900-luvun alussa Mongolia oli käytännössä maailman uskonnollisin valtio: jopa kolmasosa miehistä oli munkkeja ja väestö oli alkanut taantua.

Soturihistoria ja syvä uskonnollisuus olivat viemässä maata omaan suuntaansa, kunnes maailmanhistoria puuttui peliin ja vuonna 1924 perustettiin kommunistinen Mongolian Kansantasavalta. Lähes 70 vuotta mongolit elivät kahden kommunistijättiläisen välissä ja kehitys seurasi Neuvostoliittoa: Mongolian kommunismin isä Sukhbaatar muistutti kaikin puolin Leniniä, hänen seuraajansa Choibalsan taas Stalinia. Kommunismi häivytti uskonnollisuuden pitkäksi aikaa, sillä lähes kaikki luostarit tuhottiin ja ne munkit, jotka eivät piiloutuneet, pääsivät hengestään.

1990-luvun alussa Neuvostoliiton apu muodosti 30 % bruttokansantuotteesta ja kommunismin kaatuessa Mongolia romahti täysin. Alkoi suuri muutoskausi maan avautuessa länsimaisille vaikutteille, yrityksille ja turismille. Tätä vaikeaa siirtymää markkinatalouteen Mongoliassa eletään edelleen.

Yhteiskunta 90-luvun jälkeen

Kommunismin aikaan mongoli-kielen alkuperäinen pystykirjoitus vaihdettiin kyrillisiin aakkosiin ja paimentolaisten lapset pakotettiin sisäoppilaitoksiin. Maassa on kuitenkin tämän perintönä lähes 100 % lukutaito, siinä missä kommunismin alussa lukea osasi vain joka kymmenes. SYL:n hankkeiden kautta jo viisi vuotta maaseudulla kiertäneet jurttakirjastot ovat tulleet tarpeeseen, sillä kaksikymmentä vuotta kommunismin jälkeen kirjastojen tarjonta on aikansa elänyttä eivätkä palvelut tavoita paimentolaisia.

Maaseutua kiertäviä paimentolaisia mongolit ovat karujen olojen pakottamina olleet aina, mutta uudessa Mongoliassa perinteisen pääelinkeinon harjoittaminen on ongelmissa. Kommunismin aikaan eläimet siirrettiin kolhooseihin ja karjan määrä oli säännöstelty, mutta rajoitusten poistuttua on laiduntaminen ylittänynyt ympäristön kantokyvyn. Vaikka enää noin kolmasosa mongolialaisista on paimentolaisia, perintö elää liikkuvaisuudessa: matkustamista ei koeta rasittavaksi ja pieni kansa on levittäytynyt yllättävän laajalle maailmaan.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä perinteinen paimentolaisuus ei enää ole pääelinkeino.

Kartan perusteella mongolien voisi kuvitella suuntaavan Kiinaan, mutta 300 vuotta Kiinan alaisuudessa ja menetetty Sisä-Mongolian provinssi, jossa suurin osa etnisistä mongoleista asuu, ovat saaneet ihmiset kääntymään ennemmin Venäjän puoleen. Mielipiteet ulkosuhteista ovat vahvoja ja nähtävissä poliittisten puolueiden taustalla: vääntöä käydään kommunistisen puolueen ja ennen kaikkea Yhdysvaltoihin nojaavan demokraattisen puolueen välillä.

Mongolialaiset eivät historiaansa häpeä ja sekä Leninin että Sukhbaatarin patsaita on yhä pystyssä. Välillä jo hävitettyä Chinggisin kultakauden historiaa rakennetaan uudestaan ja samalla Mongolia on kommunismin jälkeen palannut buddhalaisille juurilleen. Jopa 60 % on tunnustavia budhhalaisia, käytännössä useammat, sillä vain 2 % on kristittyjä ja 4 % muslimeja. Paikoin harjoitetaan yhä myös vanhempaa shamanismia ja Ulaan Baatarin temppelialueella toimii myös shamaanikeskus.

Talven paukkupakkasilla Ulaan Baatarin jurtta-alueilla poltetaan autonrenkaita, muovipulloja ja kaikkea saatavilla olevaa lämmikkeeksi.

Tulevaisuuden näkymät

Kehitysyhteistyön toimintakenttänä Mongolia asettaa omat haasteensa. 2000-luvulla maan tyypillisin asukas on Ulaan Baatarista, jonka keskustassa pitkä talouskasvu näkyy luksusliikkeissä ja maasturiruuhkissa. Samalla kuitenkin yli puolet kaupunkilaisista asuu keskustaa ympäröivissä jurttaslummeissa, kesät lautamajoissa ja talvet jurtissa. Väljempään asumiseen tottuneina he ympäröivät pihansa korkeilla lauta-aidoilla. Paimentolaisina omillaan selviytyneitä mongoleja voi kuvailla voimakastahtoisiksi ja individualistisiksi. Ilmastonmuutos ja talouskasvun tuomat yhteiskunnalliset muutokset kuitenkin entisestään vaikeuttavat perinteistä elämäntapaa ja naapureiden on opittava toimimaan yhdessä.

Lähivuosina Mongolia tulee olemaan yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, mutta ongelma on kehitysmaista tuttu: rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Nopea vaurastuminen perustuu kaivostoimintaan, joka ei työllistä kansalaisia ja vaurauden jakamiseksi on luotava jokin muu mekanismi. Lisäksi kaivostoiminnan ympäristöhaitat, kuten kuivuvat joet, koskettavat eniten köyhiä paimentolaisia.

Heti elokuun hankeseurantamatkamme jälkeen maahan saapui myös arvovaltaisempia suomalaisvieraita kun presidentti Halonen vieraili Mongoliassa. Suhteita maahan ollaan luomassa toden teolla, sillä myös Mongolian presidentti Elbegdorj vieraili Suomessa syksyllä 2010. Suomi pyrkii osaksi Mongolian kaivoalaa ja Halonen avasi matkalla Suomen tuella uudistetun geologisen laboratorion. Yhtenä tavoitteena on kehittää kestävää kaivosteollisuutta ja Mongolian kannalta on positiivista jos suomalaista ympäristöosaamista todella aletaan soveltaa kasvavalla kaivosalalla.

Ilona Kalliola

Lähteet: Jill Lawless: Wild East, Travels in the New Mongolia, http://www.formin.fi, FLOM Mongolia

SYL kommentoi valmisteilla olevaa kehityspoliittista toimenpideohjelmaa. Valmistelun ensimmäisen vaiheen aikana ulkoasiainministeriö toteutti avoimen kommentointikierroksen ohjelman sisällöksi. SYL lähetti ulkoasiainministeriöön oman kommenttinsa painottaen koulutuksen tärkeyttä ja nuorten huomioon ottamista erityisryhmänä. Alla SYL:n kommentti.

KOMMENTTI KEHITYSPOLIITTISEEN OHJELMAAN

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kiittää mahdollisuudesta kommentoida valmisteilla olevaa kehityspoliittista ohjelmaa. Kyseessä on erittäin tärkeä ohjelma, joka tulee vaikuttamaan sekä Suomen kehityspolitiikan suuntaan ja alan kansalaisjärjestöjen toimintaan että Suomen erikoisosaamisalueiden – kuten koulutuksen – tunnettavuuteen kansainvälisesti. Kokeneena koulutuspolitiikan asiantuntijana SYL haluaa painottaa koulutuksen entistä suurempaa huomioon ottamista tulevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa. Koulutuksen mahdollistaminen kaikille on askel kohti tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Koulutus tarjoaa vastauksen moniin, varsinkin lasten ja nuorten, ongelmiin. Eniten nuoria suhteessa koko väestöön on juuri kehitysmaissa. Juuri tästä syystä nuoret ovat se tulevaisuus, johon tulee panostaa. Nuorten koulutus ja työllistyminen on tärkeää kehittyvien maiden myönteisessä kehityksessä. On myös syytä muistaa, että työssäkäynnistä huolimatta moni nuori elää äärimmäisessä köyhyydessä. Myös työn laadulla ja työn määrällä on merkitystä. Nuorille tulee taata mahdollisuus ansaita elantonsa kunnollisissa olosuhteissa, asiallisten ja lainmukaisten työsopimusten piirissä ja heidän koulutuksensa ja taitojensa mukaisissa töissä.

Kehityspolitiikka on yli hallituskausien kestävää toimintaa ja siksi kehityspolitiikkaa tulee suunnitella pitkällä aikavälillä. Tämän lisäksi pitää ehdottomasti huomioida poliittinen johdonmukaisuus niin ajallisen suunnittelun kuin muiden sektoreiden poliittisen päätöksenteon kannalta. Suomen ylioppilaskuntien liitto toivoo, että kehityspoliittisessa ohjelmassa otetaan nykytilanteen lisäksi huomioon myös tulevaisuuden haasteet. Koulutus on avainasemassa, koska sen kautta saadut hyödyt kestävät pitkään ja vaikuttavat koko yhteiskunnan kehitykseen.

Koulutuksella ihmisten voimaannuttamista ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista

Yksi tärkeimpiä kehityspolitiikan tavoitteita tulee olla ihmisten voimaannuttaminen ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kaikille toimijoille tulee taata mahdollisuudet omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Tätä päätöksentekoa edellyttää oman yhteiskunnan ja ympäröivän yhteisön tuntemus. Tämän tavoitteen saavuttamisessa koulutuksella on suuri rooli. On oikeudenmukaista, että jokaisella ihmisille on oikeus kehittää omaa osaamistaan ja tätä kautta koko yhteisöä ja yhteiskuntaa. Koulutuksen kautta on mahdollista vahvistaa kansalaisyhteiskunnan jokaista tasoa aina yksilöstä yhteisöön asti.

Koulutuksella kiinni globaaleihin ja lokaaleihin ongelmiin

Suurimpia epätasa-arvon lähteitä on koulutuksen puute. Se myös edesauttaa köyhyyden juurtumista ja elintasokuilujen syntymistä yhteiskuntaan. Parantamalla lukutaitoa, laskentataitoa sekä yleistä tietoutta yhteiskunnasta tartutaan ongelmiin monella tasolla. Moni valtio riistää itseltään tulevaisuuden jättämällä nuorten koulutuksen paitsioon. Vain antamalla nuorille se koulutus, johon heillä on oikeus, voivat nuoret antaa täysipainoisen panoksensa yhteisönsä ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Koulutus lisää tasa-arvoa

Suomalaisen demokratian ja tasa-arvon perusta on kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen. Tämän tulisi olla myös yksi kantava teema myös suomalaisessa kehityspoliittisessa toiminnassa. Naisten, nuorten ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien elintasoa parannetaan lisäämällä heidän mahdollisuuksiansa päästä koulutukseen. Kulttuuria ei muuteta väkivalloin, vaan tiedon keinoin. Koulutuksen lisäämisessä tulee huomioida eritoten nuoret tytöt, jotka kaikkein yleisimmin jäävät hoitamaan kotitöitä. Kouluttamalla naisia parannetaan samalla koko perheen asemaa.

Koulutus lisää työpaikkoja

Koulutus vie yhteiskuntaa eteenpäin ja luo työtä. On olemassa monia esimerkkejä siitä, miten panostukset koulutukseen ovat tuottaneet hyvinvointia yhteisölle ja yhteiskunnalle. Toimettomuus, työttömyys ja matala koulutustaso luovat oivalliset olosuhteet ongelmien kasaantumiselle ja voivat johtaa tilanteiden eskaloitumiseen. Kouluttautuneet saavat työpaikkoja helpommin kuin kouluttamattomat. Jokaisen menestyvän maan taustalla on ollut menestyvä koululaitos, joka tuottaa osaavaa työvoimaa.

0,7 tavoite säilytettävä

Suomi on sitoutunut allokoimaan 0,7 % BKT:sta kehitysyhteistyön tulevaisuudessa. Talouden ongelmatilanteissa tavoite on helppo unohtaa ja altistaa se leikkauksille. Tämän hetkiset kehitysyhteistyömäärärahojen jäädytykset eivät tunnu vain Suomen kehityspolitiikassa tai Suomen keskeisissä kehityspoliittisissa tavoitteissa. Ne tuntuvat koko globaalissa maailmassa, jonka osa Suomikin on. Lisäksi, että jäädytykset voivat vaikuttaa kestävän kehityksen kannalta negatiivisesti, ne voivat myös vaikuttaa maamme tunnettavuuteen ja hyvään maineeseen kehitysyhteistyökumppanimaana. Kehityspolitiikan tarkoituksena on vahvistaa ja auttaa kehittyviä valtioita itsenäisiksi ja taloudellisesti vakaiksi. Ne ovat jo nyt Suomen yhteistyökumppaneita. Globaali talous tarkoittaa myös globaalia vastuuta.

Kehitysyhteistyön resursseja on käytettävä oikeisiin kohteisiin

Kehitysyhteistyön resursseja ei saa käyttää muuhun kuin kehitysyhteistyöhön. Esimerkiksi väläytykset käyttää kehitysyhteistyömäärärahoja stipendijärjestelmän luomiseen EU:n ulkopuolisille opiskelijoille ovat tuomittavia. Kehitysyhteistyörahoilla ei voida ylläpitää suomalaista korkeakoulukoulujärjestelmää, vaan niillä tulee tukea kehittyviä maita.

Olin SYL:n edustajana hankeseurantamatkalla Mongoliassa elokuussa, jonka päätavoitteena oli tehdä arviointi käynnissä olevasta kehitysyhteistyöhankkeesta. SYL on tukenut Kiertävät kirjastot ja koulutuskeskukset hanketta vuodesta 2007 ja nyt on menossa jatkohankkeen viimeinen vuosi. Hanke päättyy siis tämän vuoden lopussa. Hankkeen tavoitteena on tuoda tietoa paremmin maaseudun asukkaiden saataville sekä kehittää heidän ammatillista osaamistaan. Hanketta toteuttaa mongolialainen kumppanijärjestö Information, Education & Communication Centre IEC.

SYL:n tuella tarjotaan kirjastopalveluita kolmessa Mongolian provinssissa (Tuv, Arkhangai, Dornod), jonka lisäksi kiertävät kirjastot ja koulutuskeskukset tarjoavat pienyrittäjyys-, kansalaiskasvatus- ja ammatillisia koulutuksia.

Arviointi keskittyi koulutusten tuloksellisuuden arviointiin, koska kirjastopalveluita on mahdollista arvioida numeerisesti. Evaluaatio koostui kahdesta osasta: hyödynsaajien haastatteluista ja työntekijöille järjestetyistä arviointityöpajoista. Kahden viikon matkan aikana teimme 19 haastattelua, joista seitsemän oli ryhmähaastattelua.

Jäätelöstä tuottava business

Choibalsanissa tutustuimme jäätelötehtaaseen, jonka omistaja vaimoineen oli käynyt erilaisissa koulutuksissamme. Alkuperäisen liikeidean, jäätelön tuottamisen, yrittäjäpariskunta olikin saanut muutama vuosi sitten maitokoulutuksestamme. Jäätelötehdas on alueen ainoa ja työllistää kesällä jopa 10 henkilöä. Yrityksen jäätelöä on myynnissä jo 125 kaupassa alueen 160 kaupasta. Kyseessä on siis jo melko suuri yritys.

Jäätelöyrityksen omistaja kertoi, että hänellä oli ollut ongelmia liiketoiminnan johtamisessa. Hän kävi maaliskuussa koulutuksemme yrityksen perustamisesta ja liiketoimintasuunnitelman tekemisestä, jonka myötä hän oppi myös kirjaamaan myyntejä ja tekemään laskelmia. Aluksi hän kirjasi myyntejä vain paperille, mutta toiminnan laajennettua hän hankki kirjanpito-ohjelman. Liiketoimintasuunnitelman myötä yritys sai myös lainan. Mongoliassa business -suunnitelma onkin yleensä edellytys lainan saamiselle.

Tilkuista tuloja

Jargalantissa pääsimme vierailulle provinssin parhaan businessnaisen jurttaan. Hän kertoi, että hänet oli valittu Jargalantin ja Tuvin parhaaksi naisyrittäjäksi.   Nainen kasvattaa vihanneksia ja lisäelinkeinona hän ompelee ja myy laukkuja. Laukkujen ompelemisen hän oli oppinut koulutuksessamme kaksi vuotta sitten. Koulutuksessa hän oli oppinut käyttämään tilkkuja ja muita jäännösmateriaaleja, jotka hän oli aiemmin heittänyt roskiin. Hän myy laukkuja vuosittaisissa näyttelyissä niin provinssin keskuksessa Zuunmodissa kuin Ulaan Baatarissakin. Lisätulot ovat hänelle hyvin tärkeitä, koska hänen miehensä on vammautunut, ja näin ollen vaimolla on suurin vastuu perheen elannosta.

Nainen oli osallistunut myös busineskoulutukseemme. Koulutuksen myötä hän teki businessuunnitelman ja sai miljoonan tugrikin (n.560e) lainan, jolla hän osti kolme lehmää. Hän haaveilee pienen perheyrityksen perustamisesta, mutta se vaatisi hänen mukaansa noin 10 miljoonan tugrikin lainan.

Mitä jäi käteen?

Haastattelut osoittivat, että kumppanimme IEC on tehnyt hyvää työtä Mongoliassa. Koulutukset olivat onnistuneita ja ihmiset olivat oppineet monia uusia taitoja. Toiset olivat saaneet itselleen pysyvän toimeentulon, toiset olivat oppineet keinoja pieniin lisätienesteihin tai taitoja, joilla voi säästää perheen menoissa.

Vaikka koulutuksen jälkeen ei olisikaan onnistunut luomaan tuottavaa liiketoimintaa, on koulutus voinut olla silti monella tavalla hyödyllinen. Huomasimme esimerkiksi, että vaikka kanafarmista haaveileva köyhän perheen äiti ei vielä kyennyt myymään munia vapailla markkinoilla, oli muutaman kanan munat riittävät perheen omiin tarpeisiin. Koulutuksessa hän oli oppinut tekemään säästöjä ja suunnittelemaan taloutta.

Rahoittamamme koulutukset eivät ole toki suora tie onneen. Koulutuksen lisäksi tarvitaan myös ihmisen omaa tahtoa ja yritteliäisyyttä ja usein myös hieman pankkilainaa. Monet tapaamamme ihmiset harmittelivat kuinka hankalaa on saada edes pientä lainaa, jolla saisi busineksen käyntiin. Toisaalta pankkilainakaan ei ole suora tie onneen, vaan voi sisältää suuriakin riskejä. Onneksi kumppanijärjestömme IEC antaa neuvontaa myös tällaisissa kysymyksissä.

Minna Ala-Orvola

Sambia. Mitä siitä tulee minulle ensimmäisenä mieleen? Punainen maa, minibussin muovitettu istuin, madam, aamuisin vastaan tuleva sian ruho, jota työntää mies kottikärryillä, lukuisat tervehdykset, leveät hymyt, katumyyjät, roskakasat, kotipuun avokadot, sirkan siritys yöllä, hitaus, kärsivällisyys ja kärsimättömyys, pikakahvi, likaiset varpaat, kaiken valaiseva aurinko, lehdettömän puun kukka ja ikivanha tietokone.

Olen asunut Sambian pääkaupungissa Lusakassa nyt puoli vuotta. Työskentelen Kepan etvo-ohjelman vapaaehtoisena paikallisessa kansalaisjärjestössä nimeltään Kanyama Youth Programme, KYP. Niille, joille termit ovat uusia, selvennettäköön, että Kepa on Kehitysyhteistyön palvelukeskus, ja että ja etvo on etelän vapaaehtoisohjelma.

Yllä luetellut asiat ovat ehkä enemmän väläyksiä arkisista asioista. Niiden tarkempi jäsentäminen vaatisi enemmän etäisyyttä. Nyt arkinen pakerrus on vienyt niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt pysähtyä ainoastaan ajattelemaan. Vapaaehtoistyöni lisäksi teen nimittäin myös toimittajan töitä, joten vuorokauden tunnit tulevat hyvin käytettyä.

Tässä en aio kuitenkaan puhua Sambiasta yleensä vaan ennemminkin vapaaehtoisuudestani ja Lusakan nuorista aikuisista ja lapsista, joiden kanssa teen töitä. Työpaikkani KYP on yhteisöpohjainen ammattikoulu, jonka yleiselle toiminnalle ei voi antaa kiitettävää arvosanaa. Ongelmista huolimatta koulu tarjoaa yli sadalle vähävaraiselle nuorelle mahdollisuuden opiskella ammattiin vuosittain.

Opetus ei ole ilmaista. Meillä lukukausimaksut ovat kuitenkin hyvin pienet. Sambiassa peruskoulu on periaatteessa ilmainen, mutta vanhempien kustannettavaksi tulevat kuitenkin koulupuvut, tarvikkeet ja koulumatkat. Peruskoulun jälkeen jokaisessa oppilaitoksessa on lukukausimaksut.

Sambialaisista 64 prosenttia elää alle dollarilla päivässä. Kaupungeissa köyhän väestön osuus on pienempi, 34 prosenttia. Koulutus ei siis ole kaikkein köyhimpien ulottuvilla. Vähävaraisia on paljon. Etenkin Kanyamassa, joka kuuluu Lusakan köyhempien kaupunginosien joukkoon.

Sambiassa nuoreksi luetaan virallisesti alle 35-vuotiaat. Se on oikeastaan aika paradoksaalista, koska eliniänodotteen valossa 35-vuotias on jo selvästi keski-ikäinen. KYP:n opiskelijat ovat iältään pääosin kahdenkympin ja kolmenkympin välillä.

Viikkotyöajastani noin puolet kuluu tietokone- ja viestintätaitojen opettamiseen. Toisella puoliskolla olen tehnyt tiedotus- ja markkinointihommia, työstänyt tarvekartoitusta ammattikoulutuksesta, kirjoittanut hankehakemusta tietokonekurssien järjestämiseksi sekä järjestänyt hiv/aids-valistustapahtuman ja ihmisoikeusaiheisen vierailuluennon.

Ja hoitanut lukuisia pienempiä hommia ja pyyntöjä, joita valuu tasaisena virtana sisään toimiston ovesta. Onneksi meitä on siellä kaksi, minä ja kollegani Chilu, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä kaikessa opettamisen jälkeen mainitussa.

Tunnustan tässä ääneen, että tietokonetaitojen opettaminen ei ole se oppiaine, jota missään muualla harkitsisin tekeväni työkseni. Tietokonetaitojen kysyntä Sambian työmarkkinoilla kuitenkin kasvaa koko ajan.

Maassa, jossa suurin osa aikuisväestöstä ei edelleenkään osaa käyttää tietokonetta, on tietokonelukutaito myös valtti, kun kilpaillaan harvoista virallisen sektorin työpaikoista. Itseäni motivoi etenkin se, että tiedän atk-taitojen auttavan näitä nuoria ainakin tuuman verran eteenpäin.

Tosin huomautettakoon, että atk-taidoista puhuttaessa liikumme hyvin maanläheisellä perustasolla. Tietokoneluokassa on kolme käytettyä tietokonetta, jotka eivät ole verkossa. Virukset rakastavat muhia niiden kovalevyillä. Välillä ei ole sähköä, tosin hyvin harvoin.

Opiskelijat ovat olleet enemmän järkyttyneitä tietokoneluokan tilasta, kuin minä itse. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja työskentely on saatu rullaamaan ihan hyvin. Tasapainoa KYP:N laiteköyhyyteen on haettu American Information Centerin järjestämiltä ilmaisilta nettikursseilta ja nettikahvilassa pidetyillä internet-tunneilla.

Osa opiskelijoistani ei tosin ole ollut kovin motivoituneita tutustumaan tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan, mikä on ilmennyt reippaina poissaoloina. Kuukausi sitten aloittaneet uudet ryhmät puhkuvat kuitenkin kaikki intoa, joka tarttuu. Motivoituneita ryhmiä on niin ihana opettaa, etenkin, kun on vetänyt joitain muita perässään edelliset kuukaudet.

Sataan nuoreen aikuiseen siis mahtuu hyvin erilaisia yksilöitä ja erilaisia ryhmiä.

Yhtenä yhteisenä nimittäjän tuumaisin kuitenkin, että kampukselta löytyy huumorintajua. Opiskelijat ovat mukavia ihmisiä, joiden kanssa on kiva tehdä töitä. Ylipäänsä sambialaiset ovat ystävällistä kansaa, joilla on hymy herkässä.

Tänään pääsin tutustumaan myös joihinkin Kanyaman, Chibolyan ja John Laingin alueen lapsiin. Meillä oli viikon kestävän lasten taidetyöpajan ensimmäinen päivä, jota olen järjestänyt KYP:n alueella toimivan taiteilijan Albertin kanssa.

Albert on opettanut alueen lapsia vapaaehtoispohjalta jo pitkään. Hän tekee yhteistyötä orvoille suunnatun koulun kanssa, jonka opettajan Marthan tapasin myös eilen. Yhdeksältä paikalla oli viisi levein hymyin varustettua mukulaa. Hiljalleen lapsia alkoi tippua ovesta, sillä osan kävelymatka oli paljon pidempi kuin toisten. Ennen kymmentä lukumäärä oli kivunnut lukemaan 28.

Innostuneita ilmeitä, keskittynyttä väritystä, kaikki 28 eri-ikäistä lasta hipihiljaa tapittamassa ja kuuntelemassa Albertin selostusta, miten piirtää maisema.

En muista, milloin olisin nähnyt tällaista intoa viimeksi. Kaiken muun hässäkän ja ongelmien selvittelyn keskellä päivästä tuli loistava. Nämä lapset tulevat hyvin köyhistä perheistä, eikä heillä ole usein mahdollisuutta tehdä mitään tällaista. Piirtää, maalata, tehdä savitöitä tai koruja, jotka seuraavat ohjelmassa myöhemmin tällä viikolla.

Perusopetukseen valtion ylläpitämissä julkisissa kouluissa ei kuulu taideopetusta. Kuvaamataidon tunnille pääsee, jos on varaa käydä yksityiskoulua.

Seuraavaksi meidän pitäisi Albertin kanssa miettiä, miten turvata tällaisten työpajojen järjestäminen myös tulevaisuudessa. Kyse on rahasta, sillä tarvikkeet ovat Sambiassa kalliita.

Tähän malliin jatkuu elämä täällä. Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta jossain on pakko olla pisteen paikka.

Kirjoittaja on Kirsi Koivuporras, ETVO-vapaaehtoinen SYL:n Sambian hankkeessa. Juttu on julkaistu alunperin Spray -lehdessä.

18.9.2011

SYL toteuttaa kehitysyhteistyöhankkeita Sambiassa ja Mongoliassa – ja lisäksi Suomessa SYL koordinoi kehitysyhteistyöviikko-hanketta. Kaikki liiton hankkeet keskittyvät koulutukseen: Sambiassa on meneillään KYP-ammattikoulun kehittämishanke maan pääkaupungissa Lusakassa ja Mongoliassa toimiva Kiertävät kirjastot ja koulutuskeskukset -hanke, jonka avulla pyritään tuomaan opiskelumahdollisuudet lähemmäksi ihmisiä maassa, joka on todella harvaanasuttu ja jossa nomadit muuttavat jurttaansa vuodenaikojen mukaan. Suomessa kehitysyhteistyöviikko toteutetaan tänä vuonna Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa. Ensi vuoden tavoitteena on ulottaa kehitysyhteistyöviikko myös muille opiskelupaikkakunnille.

SYL:n ulkomaanhankkeista 85 % rahoitetaan ulkoasiainministeriön tuella ja loput 15 %  on SYL:n omarahoitusosuutta. Omarahoitusosuudesta 7,5 % on vapaaehtoistyötä, joka koostuu SYL:n kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunnan (KENKKU) työstä. KENKKU:n jäseninä ovat eri ylioppilaskuntia edustavat opiskelijat. Loput 7,5 % hankkeiden budjeteista koostuu SYL:n omarahoitusosuudesta, joka kerätään opiskelijoiden vapaaehtoismaksujen avulla. Osallistuthan sinäkin itse valitsemallasi summalla SYL:n kehitysyhteisyön tukemiseen!

Tilinro: 800015-1196845

Luvan numero: 0220/2010/4606

Toimeenpanoaika ja -alue: Lupa on voimassa 25.03.2011-31.12.2012 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Lisätietoja:

Kehy-koordinaattori Johanna Ursin-Escobar, johanna.ursin-escobar(at)syl.fi

15.9.2011

Kaksi SYL:n KENKKUlaista (kehitysyhteistyöasianneuvottelukunta) on ollut Sambiassa kaksi viikkoa hankeseurantamatkalle syyskuussa. Matkalla he tutustuivat Lusakassa toimivan ja SYL:n tukeman KYP-ammattikoulun toimintaan ja seurata hankkeen etenemistä. Hankkeen avulla pyritään mm. lisäämään opiskelijoiden yrittäjyystaitoja ja järjestön omavaraisuutta.

Hankematkan aikana sylliläiset osallistuivat oppitunneille, tapasivat järjestön edustajia ja kävivät läpi talousasioita. Koska kyseessä vuosi on hankkeen viimeinen vuosi, suunniteltiin matkalla myös loppuarvioinnin rakenne.

KYP:ssa työskentelevän ETVO-vapaaehtoisemme Kirsin blogia voi seurata osoitteessa http://fifi.voima.fi/blogit/tekija/kirsi-koivuporras.

Millainen kuluttaja olen? Mikä rooli minulla on kuluttajana maailmassa? Mikä on eri toimijoiden vastuu? Edistääkö vai estääkö kulutus kehitystä?

Ylioppilaskuntien kehitysyhteistyöviikko järjesttiin vuonna 2011 Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa teemalla KULUTUS & KEHITYS. Viikon aloitti TEMPAUS ja viikon aikana järjestettiin monenmoista tapahtumaa ja aktiviteettia teeman ympärillä.  Vuonna 2012 viikolle voi hakea kaikki ylioppilaskunnat. Lue lisää tästä.

Målsättningen med studentkårernas gemensamma temavecka om utvecklingssamarbete är att studentkårerna delar god praxis sinsemellan om att hur man kan arrangera en dylik vecka. Målet är också att förenhetliga hur temaveckorna förverkligas samt göra det möjligt för nya studentkårer att delta i att arrangera temadagar eller -veckor om utvecklingssamarbete. Läs mer här.