Suomen ylioppilaskuntien liitto

Blogi

  • Astun luokkahuoneeseen. ”Bom dia, senhora professora, como estás?” lapset sanovat yhteen ääneen. ”Hyvää huomenta rouva opettaja, miten voit?

    He ovat nousseet seisomaan pulpeteissaan, ja vakavina sinisissä koulupuvuissaan he tervehtivät luokkaan tulleita aikuisia opitulla kaavalla. Kaavalla, jonka 30- vuotiaskin mosambikilainen tuntee ja muistaa omilta kouluajoiltaan. Muisto on tuttu myös vanhemmalle paikalliselle.

    Aikuisen auktoriteetti. Lapsi kuuntelee aikuista. Istuu luokassa kymmenien muiden oppilaiden kanssa. Äkkiä laskemalla heitä on noin viisikymmentä, kaikki eivät ole tänään paikalla. Pulpetissa on kaksi tai kolme lasta vierekkäin. Koko koulussa oppilaita on yli 2000. Lapset käyvät koulussa kahdessa vuorossa; pienet yleensä aamulla, isommat tulevat samoihin luokkiin iltapäivisin.

     

    WP_20141201_049

     

    Opetus alkaa. Kielenä on maan virallinen kieli, portugali. Läheskään kaikki lapset luokassa eivät sitä osaa, tai ainakaan eivät puhu sitä äidinkielenään. Oppisisältöjen lisäksi he siis opiskelevat samalla myös uutta kieltä.

    Maputossa on paljon perheitä, joissa portugalia ei puhuta lainkaan, koko maassa portugalia puhuu äidinkielenään vain noin 9% väestöstä.  Äidinkielinä ovat 18 erilaista bantukieltä murteineen. Maputon alueella laajasti puhuttava bantukieli on tsonga, jota puhuu noin 20% mosambikilaisista. Mosambikin tehneen uuden linjauksen mukaan vuodesta 2017 perusopetus toteutetaan kaksikielisenä. Oikeus oppia omalla äidinkielellä on toteutumassa.

    Luokassa lapset kuuntelevat opettajaa, kaivavat esille punaselkäiset mustat vihkonsa. Heillä on myös yksi valtion tarjoama kirja.

    Opettaja kertoo, että jonkun lapsen läksyt ovat välillä tekemättä, koska kotona ei ole kyniä. Kirjaimien ja kynäotteen harjoitteleminen on vaikeaa, kun vanhemmat ovat kotona säästösyistä katkoneet koulusta saadun kynän pieniin osiin. He antavat näitä palasia lapselle kun edellinen on käytetty, jotta kokonainen kynä ei hukkuisi koulumatkalla.

    Opettajien koulutustaso on heikko. Sitä ei voi korulausein kaunistella. Opettajat kuuluvat siihen vajaaseen 60 prosenttiin mosambikilaisista, jotka osaavat lukea. Heillä on tieto opetettavista sisällöistä, mutta ei sen ulkopuolelle ulottuvaa tietämystä. Opetussuunnitelmaa noudatetaan kirjaimellisesti, poikkeamat tästä aiheuttavat huolta siitä tulevatko suunnitelman sisällöt toteutetuiksi. Suunnitelma, joka on toisen auktoriteetin aikaansaannos ja opettajille ohjenuoraksi valmiina ojennettu.

    WP_20141201_033WP_20141130_027

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Vaihtoehtoiset tavat opettaa ja oppia ovat opettajan haasteita. Ne ovat haasteita kenelle tahansa opettajalle, missä tahansa. Sitä ne ovat erityisesti täällä, ja miksi eivät olisi. Pedagogista koulutusta, tietoa siitä miten opettaa erilaisia lapsia, ei ole. Opetus ja oppiminen perustuu ulkoa oppimiseen.

    Juttelemme opettajien kanssa Afortalecerin kanssa tehdystä yhteistyöstä. Opettajien innostus kasvaa, kun he puhuvat mitä ovat hankkeen järjestämissä ylimääräisissä koulutuksissa oppineet. Miten he nyt huomaavat, että pienet lapset oppivat leikkien. Miten oppitunnin voi aloittaa laululla, yhteisellä leikillä tai vaikkapa juoksemalla hetken koulun etupihalla. Miten erilaisia lapset oppijoina ovat, ja mikä merkitys on positiivisella palautteella. Mikä muutos lapsessa näkyy, kun opettaja ei korostakaan asioita joita lapsi ei osaa, vaan löytää sotkuisenkin harjoitusvihkon sivun alareunasta kauniisti kirjoitetun c- kirjaimen ja kiinnittää lapsen huomion tähän onnistumiseen. Siitä iloitaan yhdessä. On opittu, on osattu.

    Haastattelen lapsia. Kertovat käyvänsä koulua, ja että jäävät kotiin vain jos johonkin sattuu tai ovat muuten kipeinä. Ilmeisesti heitä ei tarvita kotitöihin ja pienempien sisarusten hoitamiseen koulupäivän aikana. Vanhemmat haluavat lähettää heidät kouluun, eivät töihin. Kuulostaa hyvälle.

    10-vuotias tyttö kertoo minulle, että isona hän haluaisi olla asianajaja. Sitä varten hän tulee kouluun joka päivä. Koulutettuna hän pystyy myös auttamaan perhettään.

    8-vuotias poika kertoo minulle, että isona hän haluaa työskennellä ihmisoikeuksien parissa. Hän haluaa parantaa lasten oikeuksia ja elämää. En tullut kysyneeksi mikä tarkalleen ottaen lapsen elämistä parantaisi. Hänhän sen tietäisi, lapsuuden asiantuntija.

    Anu Ahonen
    Etvo-vapaaehtoinen

  • Olisiko kehitystä mahdollista mitata muuten kuin taloudellisin mittarein? Voisiko esimerkiksi kansakunnan onnellisuus kertoa kehityksestä enemmän kuin valtion bruttokansantulo?

    Vaihtoehtoisia kehitysparadigmoja pohdittiin tämän vuotisilla kehitystutkimuksen päivillä Helsingissä 11.2.–12.2. Kansainvälinen joukko tutkijoita, opiskelijoita ja globaaleista kysymyksistä kiinnostuneita ihmisiä kokoontui yhteen esittelemään ja keskustelemaan erilaisista, valtavirrasta poikkeavista kehityksen malleista. Tilaisuudessa palkittiin myös vuoden 2015 kehitystutkimuksen maisteripalkinnonsaaja.

    Huonoina taloudellisina aikoina uudenlaiset tavat ajatella ja toimia ovat usein kysyttyjä. ”Innovaatio” tuntuu olevan päivän sana sekä Suomessa että maailmalla. Uudistumisella pyritään sekä kustannustehokkuuteen että edistyksellisyyteen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa peräänkuulutetaan siis uusia ideoita ja ”thinking outside of the box” -mentaliteettia. Innovaatiot ja uudistuminen näkyvät nyt myös kehitysyhteistyössä ja kansalaisjärjestöjen arjessa. Resurssien vähentyessä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kesken ja yritysten kanssa pyritään entisestään lisäämään. Myös SYL:ssä pohditaan yhdessä ylioppilaskuntien ja sidosryhmien kanssa tänä keväänä uudenlaisia tapoja tehdä kehitysyhteistyötä tulevaisuudessa.

    Vaihtoehtoisuuden tai innovaatioiden ei kuitenkaan aina tarvitse tarkoittaa kaiken vanhan poistamista ja uuden korostamista. Uudistuksia tehtäessä on nimenomaan tärkeää kartoittaa jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä tai ajattelumalleja. Ei siis ole syytä keksiä pyörää uudestaan. Joskus innovaatioilla voidaankin tarkoittaa vain näkökulman muuttamista.

    Palataan vielä takaisin tekstin alkuun ja vaihtoehtoisiin kehitysmalleihin. Mitä tapahtuisi, jos kehitystä katsottaisi enemmän ihmisten hyvinvoinnin kuin talouskasvun näkökulmasta? Tai jos poliittinen toimeenpano ja kehitys pohjaisivat nimenomaan paikallisiin ajatusmalleihin hyvästä elämästä? Vaihtoehtoisia kehitysmalliesimerkkejä löytyy historiasta runsaasti. Esimerkiksi Bhutanin kuningaskunnassa kansakunnan onnellisuus on ollut keskeinen osa maan (kehitys)politiikkaa jo 1970-luvulta lähtien. Kansallisen onnellisuusideologian (Gross National Happiness) keskeisenä ajatuksena on, että ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat vaurauden lisäksi olennaisesti myös mm. kestävä kehitys, ympäristön hyvinvointi sekä hyvä hallinto. Bhutanilainen onnellisuusideologia muistuttaa siis hieman YK:n Human Development -indeksiä, jota käytetään talouskasvun mittareiden rinnalla. Muita hyvään ja kestävään elämään keskittyviä vaihtoehtoisia kehitysmalleja ovat mm. Ubuntu-filosofia eteläisessä Afrikassa ja Buen Vivir -filosofia latinalaisessa Amerikassa. Keskeistä näille kaikille ajatusmalleille on inhimillisyyden ja ihmisten välisten suhteiden korostaminen sekä sellainen hyvinvointi, joka ei ole riippuvaista ainoastaan talouden kasvusta.

    Siitä, miten hyvin erilaiset vaihtoehtoiset kehitysmallit toimivat käytännössä, voidaan olla montaa mieltä. Keskeistä olisi kuitenkin ottaa myös näitä näkökulmia huomioon sekä kehitysyhteistyössä ja -tutkimuksessa että laajemmin poliittisessa toimeenpanossa.

    “A traveller through a country would stop at a village and he didn’t have to ask for food or for water. Once he stops, the people give him food, entertain him. That is one aspect of Ubuntu, but it will have various aspects. Ubuntu does not mean that people should not enrich themselves. The question therefore is: Are you going to do so in order to enable the community around you to be able to improve?”

    - Nelson Mandela 2006

    Iris Lawson

    Kirjoittaja on sosiologian opiskelija ja toista vuotta KENKKUn jäsen

  • Viime viikkoina olemme kuulleet ikäviä uutisia Mosambikista. Maassa on ollut pitkään melko rauhallista, mutta vuoden 2014 vaaleista lähtien yhteenotot ovat alkaneet lisääntyä. Viimeisimpien tietojen mukaan joulukuun puolivälin jälkeen yli 6 000 ihmistä on paennut Mosambikista Malawiin. Syynä tähän ovat lisääntyneet konfliktit Mosambikin hallituksen ja opposition joukkojen välillä.

    Mosambik on tullut SYL:n toimijoille tutuksi vuosina 2013–2015 toteutetun kehitysyhteistyöhankkeen myötä. Vaikka Mosambik on maailman köyhimpiä maita, monet asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan esimerkiksi koulutuksen saralla: peruskoulujen koulumaksut poistettiin vuonna 2002 ja 90 prosenttia lapsista aloittaa nyt peruskoulun.

    Tästäkin huolimatta lasten luku- ja kirjoitustaidot ovat edelleen heikot erityisesti opettajien puutteellisen koulutuksen ja opetustarvikkeiden sekä puuttuvan infrastruktuurin vuoksi. Lisäksi kaikki vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä koulutuksen tärkeyttä.

     

    mosambik

     

    SYL:n hankkeen tavoitteena oli parantaa lasten luku- ja kirjoitustaitoa kuudessa Mosambikin pääkaupunki Maputon alueella sijaitsevassa koulussa. Yhdessä Afortalecer-järjestön kanssa kouluille hankittiin oppikirjoja ja koulutarvikkeita sekä koulutettiin opettajia. Erityisesti opettajien koulutusta on pidetty tarpeellisena, sillä Mosambikissa ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajien koulutus on hyvin lyhyt. Tämän lisäksi hankkeen aikana käytiin keskusteluja opiskelijoiden vanhempien kanssa, jotta he ymmärtäisivät paremmin koulutuksen lapsille ja koko yhteiskunnalle tuomia hyötyjä. Hanketyöstä saatiin paljon positiivista palautetta, ja raportoimme sen tuloksista tarkemmin keväällä.

    SYL on korostanut koulutuksen merkitystä kehitysyhteistyössä myös kotimaan globaalikasvatushankkeissa: vuoden 2014 Kehitysyhteistyöviikon teemana oli Koulutus ja kehitys. Koulutuksen tarjoaminen hauraimmille valtioille on myös tärkeää rauhantyötä.

    Mosambik oli pitkän sisällissodan jäljiltä raunioina, mutta vakaa tilanne on mahdollistanut alueen talouskasvun. Köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämiseksi tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa, jotta talouskasvun hyödyt jakautuvat tasaisemmin maan väestölle. Tahtoa tarvitaan myös rauhan aikaansaamiseksi vaikeassakin tilanteessa – vakaat olot ja rauha ovat kehityksen välttämättömiä edellytyksiä.

    Sini Suominen

    Kirjoittaja on oikeustieteen opiskelija ja ensimmäisen vuoden Kehitysasiainneuvottelukunta KENKKU:n jäsen.

  • Istun kuluneella nahkaisella junan sängyllä jossain Luoteis-Intiassa Jodhpurin ja New Delhin välillä. Kuuntelen musiikkia ja katselen laskevaa aurinkoa. Silmissä vilisee hiekka, pellot ja matalat kiviset asuinrakennukset.

    Minut valtaa epätodellisuuden tunne.

    Olen juuri viettänyt kaksi viikkoa Intian Jodhpurissa ja läheisellä Tharin aavikolla seuraamassa ylioppilaskuntani ja intialaisen kumppanijärjestön kehitysyhteistyöprojektia.

    Elämä on ihmeellistä, ajattelen juuri sillä hetkellä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

    Delhin kaaoksen keskelle päästyäni tunne hälvenee, mutta nyt, reilu kuukausi junassa vietetyn hetken jälkeen, muistan tuon tunteen selvästi.

    Palataan tuohon hetkeen kohta.

     

    Kuva: Sara Linnoinen.
    Maisemia Tharin aavikolta, junaradan varrelta.

    Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaukset suututtavat, turhauttavat tai vähintään puhuttavat nyt kaikkia niitä, jotka ovat jotenkin kehitysyhteistyössä mukana tai aiheesta kiinnostuneita. Traagisinta leikkauksissa on tietysti niiden ihmisten kohtalo, joilta evätään näin mahdollisuus terveyspalveluihin, koulutukseen tai esimerkiksi puhtaaseen juomaveteen. Mutta kehy-leikkaukset huolettavat minua myös itsekkäistä syistä.

    Opiskelen kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa ja vielä hetki sitten aioin valmistua viiden vuoden tavoiteajassa. Kehy-leikkaukset kuitenkin syövät ison osan oman alani työpaikoista ja siksi harkitsen nyt valmistumisen viivyttämistä, useamman työharjoittelun tekoa ja ehkä vielä lisäopintoja. Työpaikkojen häviäminen on kuitenkin vain osa ongelmaa. Samalla vähenevät myös vapaaehtoistyö- ja harjoittelumahdollisuudet.

    Kun muistelen tuota hetkeä intialaisessa junassa, ymmärrän olleeni etuoikeutettu. Tulevaisuudessa yliopisto-opiskelijoilla ei ehkä ole projekteja, joita lähteä seuraamaan. Ei mahdollisuutta oppia projektien suunnittelua, hankehallintoa ja monitorointia. Itselleni tämä kokemus on ollut työharjoittelua lukuun ottamatta opiskeluaikani käytännönläheisintä oppimista. Ennen SYL:n kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunnassa (KENKKU) työskentelyä en olisi voinut kuvitella ymmärtäväni espanjankielisiä hankedokumentteja, tilintarkastusehdotuksista tulosraportteihin, ja vielä kommentoivani niitä espanjaksi. Ilman Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenyyttä olisin tuskin johtanut kokouksia englanniksi, suunnitellut varainkeruukampanjoita tai löytänyt itseäni tuosta intialaisesta junasta.

    Kehy-toiminta ei lakkaa ylioppilaskunnissa tai SYL:ssa vaikka kuinka leikattaisiin. Nämä leikkaukset kuitenkin kohdistuvat suoraan myös yliopisto-opiskelijoiden työelämätaitoihin ja työllistymismahdollisuuksiin puhumattakaan niiden vaikutuksista kehitysmaihin, pakolaisvirtoihin tai siihen paljon puhuttuun Suomi-kuvaan.

    Kuva: Sara Linnoinen.
    Kyläterveystyöntekijä Suman Kanwar toivotti tamylaiset Saran (vas.) ja Saaran tervetulleiksi kotikyläänsä onnea tuottavalla rituaalilla.

    Sara Linnoinen

    Kirjoittaja on KENKKU:n jäsen ja kaipaa Intian auringon alle näillä talvipakkasilla.

  • SYL:n kolme vuotta kestänyt kehitysyhteistyöhanke Mosambikissa loppuu joulukuussa. Hankkeessa on parannettu eka-ja tokaluokkalaisten lasten luku- ja kirjoitustaitoa kuudella ala-asteella Mosambikin pääkaupungissa Maputossa mm. kouluttamalla opettajia ja kehittämällä koulujen oppimisympäristöä sekä oppimateriaaleja. Kaikkiin SYL:n kehitysyhteistyöhankkeisiin tehdään vuosittain seurantamatka, jonka aikana tavataan paikan päällä hankkeen eri osapuolia, keskustellaan ja kehitetään yhteistyötä hankkeesta vastaavan paikallisen kumppanijärjestön kanssa sekä mietitään hankkeen tulevaisuutta. Samalla KENKKUn jäsenillä on mahdollisuus saada käytännön työkokemusta kehitysyhteistyön hankeseurannasta paikan päällä kohdemaissa.

    Opettaja, minä tiedän! Lapset innostuvat oppimisesta, kun opetusmenetelmiä kehitetään lapsiystävällisemmiksi ja erilaiset oppijat huomioon ottaviksi.

    Opettaja, minä tiedän! Lapset innostuvat oppimisesta, kun opetusmenetelmiä kehitetään lapsiystävällisemmiksi ja erilaiset oppijat huomioon ottaviksi.

    Tämänvuotisella Mosambikin hankeseurantamatkalla lokakuun alussa tapasimme hankekoulujen opettajia ja oppilaita sekä johtoporrasta, tutustuimme hankkeessa vapaaehtoisina toimivien opettajaopiskelijoiden toimenkuvaan, keskustelimme opettajankouluttajien kanssa sekä luonnostelimme ja ideoimme yhdessä kumppanijärjestö Afortalecerin kanssa hankkeen exit-strategiaa ja tulevaisuutta. Lisäksi vierailimme Maputon Pedagogisessa yliopistossa, Mosambikin opetusministeriössä, Maputon kaupungintalolla, Suomen suurlähetystössä sekä KEPA:n Mosambikin toimistolla. Matkalla meitä oli kaksi KENKKUn jäsentä, Laura (allekirjoittanut) ja Agnes. Mukana tapaamisissa ja palavereissa oli myös hankkeessa lokakuussa ETVO:n vapaaehtoistyöt työt aloittanut Anu.

    Oppimisympäristöä kehitetään mm. ripustamalla luokkien seinälle oppilaiden kanssa askarreltuja oppimismateriaaleja.

    Oppimisympäristöä kehitetään mm. ripustamalla luokkien seinälle oppilaiden kanssa askarreltuja oppimismateriaaleja.

    Hanke on ollut hyödyllinen ja tuloksellinen ja opettajat ovat kokeneet hankkeessa toteutetut koulutukset ja materiaalit todella tarpeelliseksi työssään. Oppilaiden koulumotivaatio on parantunut ja opetusmenetelmät ovat aiempaa lapsiystävällisempiä. Hankkeelle oltiin hakemassa jatkoa seuraavalle kolmivuotiskaudelle, mutta viimeaikaiset kehitysyhteistyöhön kohdistuneet leikkaukset Suomessa aiheuttivat koko hanketukikierroksen peruuntumisen vuodelta 2015. Kun päätös haun peruuntumisesta lopulta tuli, oli hankkeen mahdollista jatkumista ehditty jo valmistella sekä Suomen että Mosambikin päässä. Tämän vuoksi uutiset Suomen rahoituksen loppumisesta tulivat pettymyksenä monelle osapuolelle. Hankematkan yhdeksi tärkeimmäksi osa-alueeksi muodostuikin tulevaisuuden suunnittelu ja exit-strategian luominen: mitä hankkeen osa-alueita on mahdollista jatkaa ja millä resursseilla sekä miten loppumassa olevat toiminnot ajetaan alas kestävällä tavalla.

    SYL:n hankeen päättyminen joulukuussa 2015 haastaa hankkeen eri osapuolet miettimään, mitä osa-alueita on mahdollista jatkaa ja millaisena toiminta jatkuu - kysyntää Afortalecerin työpajoille ja koulutuksille on jo nyt enemmän  kuin on mahdollista toteuttaa.

    SYL:n hankeen päättyminen joulukuussa 2015 haastaa hankkeen eri osapuolet miettimään, mitä osa-alueita on mahdollista jatkaa ja millaisena toiminta jatkuu – kysyntää Afortalecerin työpajoille ja koulutuksille on jo nyt enemmän kuin on mahdollista toteuttaa.

    Onneksi kaikki toiminta ei ole kiinni rahallisista resursseista. Kumppanijärjestö Afortalecer on asiantunteva ja hyvin verkostoitunut opettajankoulutuksen kehittämiseen erikoistunut toimija Mosambikissa – järjestön toiminta oli aktiivista ja monipuolista jo ennen yhteistyötä SYL:n kanssa. Koulujen opettajilta saimme myös positiivista viestiä: toiminta ei ole vain materiaalista, vaan paljolti mentorointia ja tiedon sekä tuen antamista opettajille, mikä ei ole riippuvasta rahasta! Vapaaehtoiset opettajaopiskelijat suorittavat opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua hankkeessa mm. vetämällä tarinankerrontatyöpajoja ja auttamalla opettajia oppimisvaikeuksien tunnistamisessa ja tätä toimintaa on myös mahdollista jatkaa. Afortalecerin toiminta ja osaamisalue sopivat yksi yhteen uuden, pian voimaan astuvan Mosambikin valtakunnallisen opetussuunnitelman kanssa. Toiveena on, että Afortalecerin kaltaisia, jo olemassaolevia paikallisia resursseja hyödynnetään, kun opettajia aletaan kouluttaa aiheeseen liittyen.

    Laura Ketonen

    Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opiskelija Oulun yliopistosta ja toisen vuoden KENKKUlainen